PARISUHDEMENTOROINTI

Haavoitanko vai haavoitunko parisuhteessa?

Parisuhteessa eläessä ajatellaan usein, että 1+1=1. Totta se onkin. Tässä kaksi yksilöä, mies ja nainen, löytävät kumppaninsa. He seurustelevat ja ihastuminen vaihtuu syvään rakkauteen. Usein se johtaa vihkivalojen jälkeen yhteisen pesän rakentamiseen. Usein kuullaan vuosikymmenet yhdessä olleiden kertovan lukevansa ”silmän asennosta” mitä puoliso ajattelee, tuntee tai haluaa toisen tekevän. Ulkopuoliset taas kertovat samoista pareista, että ne ulkomuodoltaankin muistuttavat toisiaan. Elämä siis kaikkineen on muovannut heidän olemaan saumattomasti yhteen.

Tämän päivän individualistisessa maailmassa yksilöllisyys on hyvin korostettua.
Voisiko parisuhteen kaava sittenkin olla 1+1=2 ja kuitenkin 1 ?
Terveessä parisuhteessa on kaksi yksilöä, jotka muodostavat yhden yksikön.
Se tarkoittaa erillisyyttä, jossa molemmat kunnioittavat toisen mukavuusrajoja. He tunnistavat toistensa tarpeet ja pyrkivät elämään niin, että ne saisivat täyttyä. Samalla heidän ei kuitenkaan tarvitse kieltää omaa yksilöllisyyttään.

”Matemaattisesti 1+1 = 2.
parisuhteessa 1+1 = 2, ja kuitenkin 1”

Parisuhde voi hyvin, kun molemmat saavat olla omia erillisiä yksilöitä. Liitto rakentuu kestävälle pohjalle. Mikäli toinen tai jopa molemmat eivät kykene tai saa olla erillisiä yksilöitä, ongelmia seuraa. Toista kantamalla ja samalla omia tarpeita tukahduttamalla voi liitto alkaa ennen pitkää natista. Tämän ei tarvitsisi toteutua jos uskallamme lähteä matkalle itseemme ja liiton rakentumiseen.

Parisuhdementoroinnissa

kiinnitetään huomiota yksilön kykyyn tunnistaa ja tunnustaa oman erillisyytensä. Parisuhdementorointi aloitetaankin muutamilla yksilökokoontumisilla.
Sen jälkeen alamme hieman hahmottaa omaa erillisyyttämme, tunteitamme sekä niiden kautta tapahtuvaa omien viestien lähettämistä ja samalla kykyä lukea puolison viestejä.
Jatkamme yhteisellä terapialla. Tässä keskitytään arjesta nousevien ongelmien purkuun. Mitä tarkoitin ja miten sen viesti luettiin? Liittyikö viestiin ehkä, jotain sanattomia toiveita? Miten voisin ilmaista niitä selkeämmällä tavalla loukkaamatta toista?

Parisuhteeseen kuuluu myös eittämättä jossain vaiheessa lasten syntyminen. ”Lapset on rikkaus”, sanotaan. Ja sitä ne ovat kaikessa mielessä. Parisuhteen muuttuminen ja siinä kaikille riittäminen synnyttää aina väsymistä.
Perheen vanhemman vastuu lasten kasvattamisessa pelottaa. Jotkut piirteet omissa lapsissa alkaa ärsyttää ja huomaan toimivani juuri niinkuin omat vanhempani toimivat.
Vaikka pyhästi itselle lupasin olevani toisenlainen, kuin vanhempani oli minulle.